Sää kirkastuu ja pakkanen kiristyy. Mieli vetää lenkille mutta edessä on valinnan vaikeus. Minkä väriset villasukat laittaisin tänään jalkaan? Vanhat raidalliset jo hieman vanuttuneet villasukat vai ihan uudet, pirteät fuksian väriset villasukat? Vai laittaisinko eripari sukat? Päädyn uusiin fuksian värisiin villasukkiin. Sitten ulos ja lenkille, voi miten kevyttä menoa!
Ulos pakkaseen ja lumeen lähteminen pelkillä villasukilla saattaa tuntua hassulta ajatukselta. Eikö ulos pitäisi laittaa kengät? Eikö varpaita palele ilman kenkiä? Vastaus on ei ja ei. Olen itse harrastanut jo vuosia paljasjalkailua. Kesäisin kävelen joko paljain jaloin tai kengillä, jotka jäljittelevät avojaloin kulkemisen tunnetta. Minusta on ihana tuntea maan muodot jalkapohjien alla ja varpaiden vapaus, kun niitä ei ole
ahdettu kenkien kapeisiin kärkiin. Olen saanut paljasjalkailusta apua mm. polvien kipuiluihin. Kesän loputtua on kuitenkin ongelma edessä, kun talvella pitäisi laittaa jäykät kengät jalkaan. Onneksi muutama vuosi sitten törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa villasukkailuun.
Villasukkailu on pelastanut talven lenkit! Ei tarvitse kuin vetää tavallisten sukkien päälle kolmet villasukat ja voi singahtaa ovesta ulos juoksemaan. Paras keli on, kun pakkanen painuu n. -10 asteen tienoille. Kylmempikään sää ei estä villasukkailua. Kun villasukkia on useammat päällekäin, ei lumi paakkuunnu
villasukkien pohjiin. Varpaat pysyvät uskomattoman lämpiminä ja voi tuntea, kuinka jalkaterän lihakset tekevät työtä ja veri lähtee kunnolla kiertämään jaloissa. Maatuntuma on mukava ja pehmeä. Villasukat eivät myöskään ole liukkaat ja meno on varmaa.
Olen aivan koukussa tähän touhuun. Villasukkailen säiden salliessa joka päivä. Lenkkeilen metsäautotiellä, toisinaan juoksen umpihangessa, käyn kävelyllä koiran kanssa. Käyn villasukilla jopa kaupassa ja töissä! Joskus tulee ihmetteleviä kysymyksiä, että onkohan kengät jääneet kotiin? Villasukkailuni on herättänyt ihmisissä ainoastaan positiivista kiinnostusta. Jaksan yllyttää muitakin villasukkailuun. Monen monta
olenkin saanut villasukkailua kokeilemaan ja ihastumaan lajiin. Niin hauskaa tämä on!
Villasukkailu on toisille talvinen elämäntapa mutta yhteinen tekeminen on myös lajin myötä herännyt. Onpa villasukkajuoksun SM-kilpailutkin järjestetty tänä vuonna Orivedellä. Itse olin yhtenä sunnuntaina Lahdessa tapahtumassa, jossa villasukkailtiin n. 3 km matka Merrasjärven ympäri. Reitti kulki lumisilla metsäpoluilla ja pitkospuilla ja sen sai edetä omassa tahdissaan. Reitin varrelle oli laitettu myös hauskoja tehtävärasteja. Rasteilla mm. käveltiin umpihangessa ja suoritettiin pieni esterata.
Villasukkatapahtumissa on kaikilla hymy huulilla. Lähdin juosten matkaan ja hetken päästä saavutin reitillä kaksi naista. Hidastin vaihtamaan kuulumisia. Jaana Tirkkonen ja Anneli Salo olivat elämänsä ensimmäisellä villasukkalenkillä. Anneli oli kuullut tapahtumasta jumppaohjaajaltaan ja houkutellut ystävänsäkin kokeilemaan uutta lajia. Reitin lopulla otettiin yhteiskuva. Molemmat olivat tyytyväisiä päivän lenkkiin. Toivottavasti he innostuvat jatkamaan villasukkailua. Annelilla ainakin villasukkia riittää, sillä hän on intohimoinen neuloja.
Toivon talvien pysyvän lumisina jatkossakin, jotta voin jatkaa harrastustani. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan villasukkailua. Aivan mahtava harrastus!
Johanna Penttinen
