Meiltä kysellään aina silloin tällöin, sekä suunnittelijoiden, että asiakkaiden taholta, miksi meillä ei ole sellaista osiota kaupassa, missä olisi ilmaiset ohjeet ja tämä on se syy, miksi päätettiin kirjoittaa tästä pieni selonteko.

Neuleita suunnitteleva ihminen voi olla joko aktiivinen harrastaja, puoliammattilainen tai täysipäiväisesti neuloosiin ja suunnitteluun heittäytynyt ihminen. Kokonaan neulesuunnittelulla elättäviä ihmisiä maassamme taitaa olla vain kourallinen – rautaisia ammattilaisia. Sitten on pari kourallista niitä puoliammattilaisia, jotka tekevät neulejuttujen lisäksi jotain muutakin hommaa makkaransa leivän päälle saadakseen – minä itse lasken itseni tähän ryhmään. Loput ovat ihania aktiivisia harrastajia, joilla on valtava palo toteuttaa ja luoda uutta – niitä tyyppejä jotka tekevät kolmivuorotyötä tai muuten kahdeksasta neljään työtä elättääkseen itsensä ja lähimmäisensä. Ne tyypit vievät lapsia harrastuksiin, siivoavat, pesevät pyykkiä ja samalla vielä remppaavat asuntoaan. 

Kaikkia näitä kolmea suunnittelijaryhmää sitoo kuitenkin yksi asia. He käyttävät valtavasti aikaa omasta muusta arjestaan neuleohjeiden suunnitteluun. Ensin pitää olla idea. Ilman ideaa ei synny mitään. Itse vertaan tätä vähän esimerkiksi romaanin kirjoittamiseen tai taulun maalaamiseen. Sinulla voi olla aikaa varattuna, mutta jos olotila on sellainen, että ideaa ei synny päähän, niin aika menee hukkaan. Sen sijaan voit huomata, että ruokakaupan kassajonossa sinulle tulee niin mielettömän hieno idea vaikka villasukista, että tekisi mieli jättää kärryllinen ostoksia siihen paikkaan ja juosta autolle kirjoittamaan idea paperille. Valitettavasti on olemassa myös niitä, ketkä haluavat hirvittävän kovasti pärjätä suunnittelijoina, mutta omia ideoita ei ole. Sellainenkin tyyppi voi pärjätä, mutta oman ideoimisen puuttuessa, hänen pitää käyttää aikansa muiden mallien tutkimiseen ja miettimiseen, miten niistä saisi muokattua oman näköisen niin, ettei se olisi suoraan kopiointia. Joka tapauksessa, ensimmäinen etappi on siis aika, joka käytetään siihen, milloin neule alkaa hahmottua omassa päässä.

Seuraavaksi pitää istua alas, joko ruutupaperivihkon tai tietokoneen ääreen ja saada idea ruuduiksi siten, että se on muillekkin ymmärrettävässä muodossa, eikä vain suunnittelijalle. Pitää kirjoittaa ohje. Ohjeen syntymiseksi pitää tehdä monta laskutoimitusta, jotta saadaan silmukkamäärät kavennuksineen ja lisäyksineen täsmäämään monessa eri koossa ja ehkäpä vielä muutamalla eri vahvuisella langalla ja puikoilla. Itsellä ohje on tässä vaiheessa aina ns. raakaversio eli se on vain tekstinä kirjoitettu tylsästi tekstinkäsittelyohjelmalla.

Tämän jälkeen neule pitää koeneuloa, jotta nähdään toimiiko ohje joka koossa. Testineulojat pitää löytää. Testineulojat neulovat raakaversion mukaan, kirjaavat ylös jos huomaavat virheitä. Jokaisella suunnittelijalla on muuten ihan oma tyylinsä testineulojien suhteen. Osa vain pyytää neulomaan, osa toimittaa neulojalle langat, osa ei. Osa maksaa testineulojalle lankojen lisäksi ”palkkaa” – vaikkapa suunnittelijan muita ohjeita tai ihan rahana.

Kun testineulonta on valmistunut, pitää valita vähintään yksi neule kuvattavaksi. Jos valittu neule ei ole suunnittelijan itsensä neuloma kappale, suunnittelija yleensä maksaa postikulut kahteen suuntaan, jotta neule saadaan suunnittelijalle. Minä itse valokuvaan kaikki neuleeni, maksan korvauksen jollain tapaa malleina olleille. Osa suunnittelijoista palkkaa neuleiden kuvaamiseen ammattilaisen ja maksaa mallihenkilöiden lisäksi myös valokuvaajalle.

Homma jatkuu. Valokuvat on otettu ja sitten alkaa raakatekstin muokkaus. Korjataan silmukkamääriä ja kerrosnumeroita, muokataan kaavioita ja kirjoitusvirheitä. Kun tämä on valmis niin editoidaan ja muokataan kuvia ja valitaan niistä parhaat. Talletetaan eri kuvankäsittelyohjelmilla kuvia pienempään tiedostokokoon, jotta lopullisesta myytävästä PDF ohjeesta ei tulisi liian suurikokoinen tiedosto asiakkaan ladata. Tämän jälkeen avataan taitto-ohjelma (usein maksullinen) jolla sitten luodaan se ohje, jonka asiakas saa. Asetellaan kuvat ja tekstit ja sommitellaan ohjeesta nätti ja selkeä, jotta asiakkaan olisi sitä helppo ja vaivaton seurata.

Niin – miksi ohjeesta pitää maksaa? Siksi koska meidän mielestä jokainen käsityöalan ihminen ansaitsee huomatuksi tulemisen lisäksi muutaman euron tuloa tästä valtavasta vaivasta, jonka hän näkee tuodakseen jotain uutta neulojien saataville. Millä hinnalla itse myisit ohjeen, jos olisit tehnyt kaikki työvaiheet, joista aiemmin kerroin?

Neuleohjeiden hinnat vaihtelevat parista eurosta kymppiin ja jokainen suunnittelija määrittelee itse ohjeellensa arvon. Joskus tulee ohje, joka yllättää jopa itse suunnittelijankin, ohje joka ei ehkä suunnittelijan itsensä mielestä ole edes hänen onnistuneimpia tai kauneimpia, mutta silti se saattaa lähteä lentoon ja tulla suosituksi neulojien keskuudessa ja tuottaa suunnittelijalle hetkessä muutaman satasen. Mutta uskokaa tai älkää, nämä ovat harvinaisia poikkeuksia.  Voi käydä myös niin, että neule on superupea ja ohjekin hyvä, mutta sille ei olekaan kysyntää kuin vain vähän. Sitten on myös ohjeita, jotka ovat hyviä, mutta juuri ketään ei kiinnosta.  Näitä kaikkia yhdistää kuitenkin se, että niihin on käytetty valtavasti aikaa.

Näistä syistä meillä Lankajengissä on aniharvoin ilmaisia ohjeita. Haluamme omalla sarallamme tukea suunnittelijoita, markkinoida ja kannustaa, niin että jokainen heistä saisi työlleen edes jonkinmoisen korvauksen (josta sitten voisi maksaa verottajalle sen vaatiman osuuden). Näistä syistä myös kannustamme asiakasta ajatukseen, että maksamalla muutaman euron ohjeesta kantaa näin kortensa kekoon. Kekoon joka koostuu innokkaista ja lahjakkaista ihmisistä, jotka haluavat ylläpitää käsityöperinteitä omassa maassamme.

Hienoa jos jaksoit lukea loppuun. Toivottavasti tämä vähän raotti verhoa, jotta pääsit kurkkaamaan mitä neuleohjeiden takana on. 

Katja Makkonen
Neulesuunnittelija ja tietokirjailija, Lankajengin ”äiti” ja monen muun homman pyörittäjä 🙂